Laulaminen ei ole vaikeaa. Kuka tahansa voi oppia laulamaan. Olen jakanut tämän kirjan laulutekniikat neljän pääotsikon alle. Näiden pääkohtien osatekijöitä yhdistelemällä pystyt tuottamaan juuri niitä ääniä, joita haluat. Pystyt myös tunnistamaan, missä sinulla on ongelmia ja missä teet väärin, ja voit siten keskittyä tarvittaviin tekniikoihin.

Neljä pääotsikkoa ovat:

• Kolme perusperiaatetta – terveellisen äänen tuottaminen.
• Neljä moodia – valitse ”vaihde”, jolla haluat laulaa.
• Äänen värit – tummempi tai vaaleampi.
• Tehosteet – lauluäänen käyttö tiettyjen tehosteiden tuottamiseen.

Kolme perusperiaatetta

Nämä kolme perusperiaatetta ovat kaiken A ja O, ja niiden hallitseminen on oleellisen tärkeää. Niiden avulla pystyt tehokkaasti käyttämään koko äänialaasi, laulamaan pitkiä fraaseja, laulamaan selkeällä ja voimakkaalla lauluäänellä, ja välttämään käheytymistä.

Koska perusperiaatteet ovat niin keskeisiä, niitä on aina noudatettava, riippumatta siitä mitä moodia, äänen väriä tai efektejä käytät.

1. Tuki

Tämä tarkoittaa, että vastustetaan pallean luontaista pyrkimystä päästää sisään hengitetty ilma keuhkoista ulos, ts. työskennellään pallean ylöspäin suuntautuvaa liikettä vastaan. Laulaessa vyötärön seudun ja ylävatsan lihakset työntyvät ulospäin samalla kun alavatsan lihakset vetäytyvät sisäänpäin jatkuvana ja tasaisena liikkeenä ja selkälihakset jännittyvät. Lannelihakset pyrkivät vetämään lantiota taaksepäin, ja vatsalihakset taas pyrkivät vetämään lantiota eteen ja ylöspäin. Näiden välinen jännite on tärkeä osa tukea. Tuen on kuitenkin oltava jatkuvaa ja kestävää tasaisena vastavoimana niin kauan kuin ääntä tuotetaan. Jos jatkuva ja tasainen liike lakkaa – jos esimerkiksi et enää pysty supistamaan alavatsan lihaksia enempää tai antamaan vyötärön ja ylävatsan lihaksilla enempää tilaa – niin tuki lakkaa. On tärkeää jakaa tuen vaatima energia oikein, jotta et tuhlaa sitä tai käytä sitä väärään aikaan. Älä lisää tukea ennen kuin se on välttämätöntä. Säästä se niihin hetkiin, jolloin laulaminen käy vaikeaksi, esimerkiksi korkeilla äänillä tai fraasin lopussa. Tuki on raskasta fyysistä työtä, joten sinun tulee olla hyvässä kunnossa.

2. Perus-twang

Välittömästi äänihuulten yläpuolella on suppilon muotoinen alue, jota kutsutaan kurkunpään eteiseksi (vestibulum laryngis). Twang muodostuu, kun kurkunpään eteistä supistetaan; tällöin kannurustot siirtyvät lähemmäksi kurkunkannen alaosaa. Lauluääni muuttuu kirkkaammaksi, ja siinä on vähemmän ilmaa mukana. Tämä mahdollistaa suuremman voimakkuuden. Perus-twang on aina oltava lauluäänessä mukana, jotta pystyt soveltamaan tekniikoita oikein ja käyttämään lauluääntäsi vapaasti ja helposti. Tämä ei riipu mitenkään siitä, mitä moodia, äänen väriä ja tehosteita käytät. Perus-twang yksinkertaisesti helpottaa laulamista, ja useimpien mielestä perus-twang ei edes vielä kuulosta twangiltä.

3. Vältä leuan eteen työntämistä ja huulten jännittämistä

Älä työnnä leukaa eteen äläkä jännitä huulia, sillä tämä usein kuroo kurkkua äänihuulten ympärillä. Rentouta leukasi taivuttamalla päätäsi taakse ja laittamalla sormi yläja alahampaiden väliin. Pidä leuka tässä asennossa kun laulat. Alaleuan tulisi olla taaempana kuin yläleuan. Avaa suuta enemmän hyvin korkeissa ja hyvin matalissa äänissä kuin keskialueella.

Vokaalit on muodostettava huolellisesti, ensisijaisesti kielen avulla muuttamatta suun muotoa ja jännittämättä huulia liikaa. Useimmat konsonantit kuitenkin muodostetaan kaventamalla ääntöväylää ja/tai jännittämällä huulia, mutta ne ovat ohimeneviä, ja kun ne äännetään nopeasti niin ne eivät vaikuta lauluäänen laatuun. On tärkeää rentouttaa konsonantin ääntämisestä johtuva jännitys heti kun siirryt seuraavaan vokaaliin.

Neljä moodia

Lauluäänen käyttö voidaan jakaa neljään moodiin: Neutralmoodi, Curbing-moodi, Overdrive-moodi ja Edge-moodi. Moodien väliset erot johtuvat äänen metallisuuden määrästä. Useimmat lauluäänen ongelmat johtuvat moodien virheellisestä käytöstä. Jokaisella moodilla on oma luonteensa, omat etunsa ja omat rajoituksensa. Virheiden ja teknisten ongelmien välttämiseksi on tärkeää tuntea ja hallita kaikki moodit, jotta osaat hyödyntää niiden etuja ja kunnioittaa niiden rajoituksia. On myös tärkeää osata vaihtaa vapaasti moodista toiseen parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Siirtymät voivat olla saumattomia tai jyrkkiä (jolloin syntyy ns. breikki, vocal break). Jokaista neljää moodia on harjoiteltava erikseen ja eri tavoin. Muista aina noudattaa kolmea perusperiaatetta, olipa moodi mikä hyvänsä.

Neutral-moodi

Neutral-moodi on ainoa ei-metallinen moodi. Lauluäänessä ei tällöin ole lainkaan sitä äänenlaatua, jota tässä kutsumme ”metalliseksi”. Se on luonteeltaan pehmeä ja hiljainen, kuin kehtolaulussa. Neutral-moodi on ainoa, jossa voi laulaa vuotavalla äänellä (ts. päästäen ilmaa lauluäänen sekaan) vahingoittamatta lauluääntä. Neutral-moodin kaksi ääripäätä ovat “Huokoinen Neutral-moodi” ja “Kiinteä Neutral-moodi”:

Selkeyden vuoksi nämä esitellään joskus erikseen. Neutral-moodi löytyy, kun rentoutat leukasi täysin.
Kevyessä musiikissa Huokoista Neutral-moodia käytetään hiljaisissa paikoissa, joissa kaivataan pehmeää, kuiskauksen tapaista ääntä. Klassisessa musiikissa Huokoista Neutral-moodia käytetään vain tehosteena ja hyvin harvoin. Arkielämässä tämä vastaa huokoisella tai kuiskaavalla äänellä puhumista.

Kiinteä Neutral-moodi on hyvin tavallinen kevyessä musiikissa, kun haluttu ääni on ei-metallinen mutta silti selkeä. Klassisessa musiikissa sekä miesettä naislaulajat käyttävät tätä laulaessaan hyvin hiljaa (pp) ja ”ohentaen” (jolloin äänen voimakkuus vähenee ilman, että äänen laatu muuttuu). Klassiset naislaulajat käyttävät Kiinteää Neutral-moodia lauluäänensä yläalueella, olipa äänen voimakkuus mikä hyvänsä. Arkielämässä tämä vastaa hiljaista, selkeää puheääntä.

Neutral-moodissa sekä miehet että naiset pystyvät käyttämään kaikkia lauluäänen alueita, kaikkia vokaaleja ja kaikkia äänen värejä. Neutral-moodin voimakkuus on hyvin hiljaisesta (pp) kohtuullisen kovaan (mf). Kiinteällä Neutral-moodilla pystyy laulamaan hyvin kovaa (ff) vain lauluäänen yläalueella. Länsimaisessa klassisessa laulukoulutuksessa Neutral-moodi on tavallisin (naisille), ja sitä kuulee usein kirkkoja koulukuoroissa.

Curbing-moodi

Curbing-moodi [Suom.huom.: ”hillintä”, ”keskitys”, ”pito”, ”kevyt puristus”] on ainoa puolimetallinen moodi. Äänessä on vain vähän metallia, ja niinpä Curbing-moodi on metallisista moodeista lievin. Se kuulostaa hieman valittavalta tai pidättelevältä, kuin vatsakipujen aiheuttama vaikerointi. Curbing-moodi löytyy muodostamalla ”pito”.

Curbing-moodia käytetään kevyessä musiikissa kohtuullisen voimakkaassa ja hieman metallia edellyttävässä musiikissa kuten pehmeässä soulissa tai R&B-musiikissa. Klassisessa musiikissa sitä käyttävät miehet kohtuullisella voimakkuudella (mf) koko äänialallaan ja naiset kovalla voimakkuudella (f) keskialueella ja joskus ala-alueellakin. Arkipäivän vertailukohtia ovat valittaminen, vaikertaminen ja marina.
Sekä miehet että naiset käyttävät Curbing-moodia kaikilla lauluäänen alueilla. Äänen väriä voi muokata melko paljon. Kaikkia vokaaleja voi käyttää. Korkealla alueella vokaaleja on kuitenkin mukautettava – O/U-, A/Oja I/E-vokaalien suuntaan – jotta pysyisi tässä moodissa. Äänen voimakkuus on kohtuullinen verrattuna täysmetallisiin moodeihin, kohtuullisen hiljainen (mp) tai kohtuullisen kova (mf). Tässä moodissa ei voi laulaa hyvin hiljaa eikä hyvin kovaa.

Overdrive-moodi

Overdrive-moodi [Suom.huom.: ”turbo”, ”ylikiihdytys”, ”ylikierrokset”, ”överiksi”] on toinen täysmetallisista moodeista. Lauluäänessä on paljon metallia, ja se on luonteeltaan suora ja äänekäs, kuten silloin kun huudat jollekulle kadun toiselle puolelle. Tämän moodin löytymistä auttaa suun avaaminen haukkausasentoon. Sitä käytetään, kun lauletaan tai puhutaan suurella voimakkuudella äänen keskija alaalueella.

Overdrive-moodia käytetään kevyessä musiikissa, kun voimakkuus on suuri ja ääneen halutaan paljon metallia, kuten rock-musiikissa. Klassisessa musiikissa sitä käyttävät miehet laulaessaan kovaa (f) tai hyvin kovaa (ff), mutta naiset vain ala-alueella jos silloinkaan. Overdrive-moodia tulee käytettyä arkielämässäkin, aina kun huudetaan.

Overdrive-moodi on ainoa moodi, joka on äänialaltaan rajallinen, erityisesti naisilla. Naisilla sen käytön yläraja on D2/ Es2 ja miehillä C2. Alarajaa ei ole. Ala-alueella voi käyttää kaikkia vokaaleja, mutta yläalueella käyttökelpoisia ovat vain Eja O/Ö-vokaalit. Äänen väriä voi kuitenkin muokata jonkin verran. Vaikka Overdrive-moodi on luonteeltaan äänekäs, sitä voi käyttää hiljaisemmissakin sävyissä ala-alueella. Mitä korkeammalle mennään, sitä enemmän huutamiselta tämä moodi kuulostaa.

Edge-moodi

Edge-moodi [Suom.huom.: ”särmä”, ”terä”, ”kärki”, ”piikki”] on toinen täysmetallisista moodeista. Lauluäänessä on erittäin paljon metallia. Lauluääni on tässä moodissa luonteeltaan vaalea, aggressiivinen, terävä ja kirkuva. Vertailukohtana voisi olla syöksyvän lentokoneen matkiminen. Edge-moodi löytyy kurkunpään eteisessä muodostetun twangin kautta (esim. matkimalla ankan ääntä). [Alkuperäisen kirjan aiemmassa versiossa tästä moodista käytettiin nimeä Belting.]

Edge-moodia käytetään kevyen musiikin eräissä tyyleissä, useimmiten ylä-alueella kun tarvitaan suurta voimakkuutta ja paljon metallia, kuten heavy rock –musiikissa ja gospel-musiikissa. Klassisessa musiikissa miehet käyttävät Edge-moodia laulaessaan ff-voimakkuudella yläalueella (esim. tenorin korkea C), mutta naiset eivät lainkaan. Arkielämässä tätä moodia vastaisi kirkuminen.

Sekä miehet että naiset voivat käyttää Edge-moodia kaikilla lauluäänen alueilla. Vain twang-pitoisia vokaaleja voi käyttää, koska kurkunpään eteisessä muodostettu twang on Edgemoodin edellytys. Siksi yläalueella käyttökelpoisia ovat vain I/E-, Ä-, Eja Ö-vokaalit. Äänen väriä voi muokata vain vähän.

Yläalueella äänen väri on pidettävä vaaleana ja terävänä. Edge-moodia käytettäessä voimakkuus on lähes aina suuri. Mitä korkeammalle mennään, sitä enemmän kirkumista ääni muistuttaa.

Äänen väri

Kaikissa moodeissa äänen väriä voi muokata vaaleammaksi tai tummemmaksi, vaikkakin joissakin moodeissa mahdollisuudet ovat rajatumpia. Äänen väri muodostuu ääntöväylässä, mikä tarkoittaa äänihuulien ja huulien välissä olevaa tilaa, nenäväylä mukaan lukien. Ääntöväylän muoto ja koko vaikuttavat äänen väriin. Jokaisella laulajalla on erilainen ääntöväylä ja niin ollen erilainen äänen väri. Jos ääntöväylä on suuri, äänen väri on tumma ja rikas; jos ääntöväylä on pieni, äänen väri on kirkas ja kevyt. Ääntöväylän muotoa voi muuttaa monin eri tavoin, jolloin äänen väri muuttuu vastaavasti.

Muista aina noudattaa kolmea perusperiaatetta ja hallita valitsemasi moodin käyttö ennen kuin alat muokata lauluäänesi väriä.
Ääntöväylän muotoa voi muuttaa muuttamalla:

Kurkunpään eteisen muotoa

Kurkunpään sijoitusta

Kielen muotoa

Suun muotoa

Pehmeän kitalaen sijoitusta

Nenäporttia (auki tai kiinni)

Harjoittele jokaista näistä erikseen, jotta opit, miten kukin niistä vaikuttaa äänen väriin. Kun pystyt hallitsemaan jokaista erikseen, voit yhdistelemällä niitä tuottaa erilaisia äänen värejä.

Tehosteet

On äänentuottotapoja, jotka eivät liity melodiaan eivätkä tekstiin vaan ovat ilmaisun välineitä. Monia tehosteita muodostetaan ääntöväylässä. Koska jokainen laulaja on yksilö, sinun on itse selvitettävä miten pystyt mitäkin tehosteita käyttämään. Tähän vaikuttavia tekijöitä ovat paitsi anatomia ja fysiologia myös kunto, energia ja temperamentti.

Ennen kuin alat harjoitella tehosteita, sinun on hallittava kolme perusperiaatetta, valitsemasi moodin käyttö ja valitsemasi äänen värin käyttö.
Tehosteita ovat: