Laulaminen ei ole vaikeaa

Ihmisääni ei ole niin monimutkainen käyttää kuin monet luulevat. Meillä kaikilla on se, ja me kaikki käytämme sitä joka päivä. Ammattilaulajaksi oppiminen vaatii tietenkin harjoittelua, mutta kun tietää miten lauluääni toimii ja miten sen luonnollisia ominaisuuksia voi käyttää ja kehittää, niin suurin osa tarvittavista taidoista on varsin helppo omaksua.

Ihmisääni toimii yleensä moitteetta kunnes sitä aletaan lapsuuden aikana rajoittaa. Laulutekniikoiden tarkoitus on useimmissa tapauksissa yksinkertaisesti poistaa kurkun kuromisesta syntyviä rajoitteita ja päästää lauluääni soimaan vapaasti. Kuka tahansa osaa laulaa, jos lauluääni on rajoitteista vapaa. Niinpä ei ole syytä keskittyä erityisesti laulamisen tekniikkaan, ellei laulajasta tunnu siltä, että hänellä on jokin tietty tekninen ongelma laulamisessaan.

Tekniikka ja ilmaisu

Tässä kirjassa nyt kuitenkin keskitytään tekniikkaan. Tämä ei tarkoita, että pitäisin tekniikkaa laulamisen tärkeimpänä asiana. Päinvastoin: tekniikka on vain VÄLINE, joka auttaa meitä ilmaisemaan itseämme. Tärkein asia laulamisessa on mielestäni ILMAISU – viestin välittäminen. Se, mitä välitetään ja miten välitetään, on taiteellinen valinta, joka jokaisen laulajan on tehtävä itse. Tämä kirja neuvoo tekniikoita, joiden avulla laulaja pystyy tekemään haluamansa taiteelliset valinnat.

Laulamisen historia

Ennen vanhaan, kun sähköistä vahvistusta ei ollut, laulajien oli kehitettävä tapoja saada lauluäänensä kantamaan kauas. Tästä syntyi tiettyjä laulutekniikoita, joista ennen pitkää kiteytyi ”ainoa oikea” laulutapa – se, joka länsimaisessa kulttuurissa tunnetaan ”klassisena lauluna”.

Mikrofonin keksimisen myötä hiljaisetkin äänet oli mahdollista vahvistaa kuuluviksi. ”Kouluttamattomat” lauluäänet voitiin vahvistaa yhtä voimakkaiksi kuin ”koulutetut” lauluäänet. Käyttökelpoisten laulutapojen määrä laajeni, ja kehittyi uusia ”hyvän” lauluäänen ihanteita.

Kävi ilmi, että monet näistä ”uusista” laulutavoista ovat aivan yhtä kuluttavia ja vaikeita kuin ”koulutetun” lauluäänen laulutapa. Kevyen musiikin laulajien oli opeteltava omin avuin laulamaan terveesti, koska uusien laulutapojen opetusta ei ollut saatavilla. Klassisesta laulukoulutuksesta ei ollut apua, koska klassiset tekniikat tuottivat klassisen laulutavan, josta he eivät olleet kiinnostuneita. Opetuksen puutteessa jotkut laulajat vahingoittivat lauluääntään, minkä seurauksena heidän laulutapansa leimattiin vaarallisiksi ja epäterveiksi – siitä huolimatta, että monilla klassisillakin laulajilla on ääniongelmia.

Kevyen musiikin leirissä tehtiin välttämättömyydestä hyve ja alettiin julistaa, että kaikki ”oikeat” kevyen musiikin laulajat ovat itseoppineita ja että opetus tuhoaisi laulajan omaperäisen lauluäänen. Kevyt ja klassinen leiri ruokkivat toistensa ennakkoluuloja, ja syntynyt kuilu on valitettavasti olemassa vielä tänäkin päivänä. Kuitenkin tämä kuilu perustuu makukysymyksiin pikemminkin kuin teknisiin näkökohtiin.

Kevyen musiikin laulajien joukossa oli niitä, joiden lauluääni petti jo harjoituskämpällä ja joista ei koskaan kuultu mitään. Jotkut menettivät äänensä uransa alussa, ja toiset taas kiertue-elämän rasitusten myötä. Mutta yhtä lailla on ollut kevyen musiikin laulajia, joiden lauluääni on kestänyt kautta koko heidän uransa, niin ”rasittuneilta” kuin he saattavatkin kuulostaa.

Ei siis liene yllättävää, että käyttämäni laulutekniikat perustuvat niin ”klassisen” koulun oppeihin kuin ”kevyen” musiikin laulajien kokemuksiin.

Laulajamyyttejä

Ajalta ennen äänitteitä on monia tarinoita: ”Ainutlaatuinen lauluääni, jollaista ei enää tule” jne. Itse en usko näitä. Epäilen, että ihastuksen kohteena on ollut laulajan äänenmuodostustekniikka eikä niinkään laulajan lauluääni itsessään. Hyvän tekniikan voi saavuttaa jokainen, kunhan tietää mitä ja miten harjoitella.

Entisaikojen esiintyjiä koskevat tarinat meidän on valitettavasti vain hyväksyttävä sellaisinaan, sillä niitä on mahdotonta osoittaa tosiksi tai epätosiksi; heidän lauluäänensä kuolivat heidän mukanaan. Minä uskon, että jokainen laulaja pystyy tuottamaan kaikenlaisia ääniä. Äänitystekniikan keksimisen jälkeen ei enää ole ollut olemassa sellaista ihmisen tuottamaa ääntä, jota ei voisi opettaa.

Laulutekniikkamyyttejä

Oppimisessa on verraton apu, jos näkee mitä tekee. Laulunopetuksessa ei voi hyödyntää näköhavaintoja, ja tämä on johtanut erilaisten äänen tuottamista koskevien myyttien syntyyn. Tieteen ansiosta tiedämme nykyään kaikenlaista äänihuulten toiminnasta. Pystymme jopa näkemään äänihuulet toiminnassa, ja tiedämme paljon äänenmuodostuksen anatomiasta ja fysiologiasta. Tämän ansiosta olemme voineet kumota monet aiemmat, arvailuun perustuneet väärinkäsitykset ja myytit, joiden vuoksi moni lauluääni ja ura on tuhoutunut.

Nyt kun äänenmuodostusta ymmärretään paremmin, voidaan välttää kuukausien turha ja haitallinen harjoittelu. Kun opettaja voi antaa täsmällisiä ohjeita, laulajan ei tarvitse harjoitella vuosikausia epämääräisten ohjeiden mukaisesti. Kun ongelmaan voi puuttua suoraan, on helppoa arvioida ollaanko oikeilla jäljillä. Laulutekniikan on toimittava heti halutulla tavalla, ja jos se ei toimi, niin syynä on, että sitä käytetään väärin. Kokemus on osoittanut, että uudet tekniikat oppinut laulaja pystyy kestämään pitkät ja rasittavat kiertueet; niinpä näitä tekniikoita tukevat myös lääkärit ja puheterapeutit.